Sulavaa linjaa ja pyöreää peltiä silmänkantamattomiin. Lentokoneiden ohjaamoita, moottoreita, kunnostettuja koneita. Vanhoista lentokoneista innostuneen märkä päiväuni.
Tuollaisia sanoja ponnahti mieleeni tästä reissusta. Matkasimme kaverini kanssa Tikkakoskelle Keski-Suomen Ilmailumuseoon tutustumaan vanhoihin lentokoneisiin. Tässäpä ensimmäinen setti tuolta reissusta, elikkä kennolle tarttuneet lentokoneet. Toisessa osassa tulee olemaan moottoreita & muita vempaimia.
Päätin ensi kertaa laittaa kuvateksteihin linkkejä, joista pääset lukemaan aiheesta (Wikipediaan) lisää, jos kiinnostus heräsi. Suurin osa kuvateksteistä on sopivilta osin lainattu Keski-Suomen Ilmailumuseon koneiden vieressä olleista infotauluista.
Ensimmäisenä näyttelyssä tuli vastaan jonkin asteinen, ehkä hieman kyseenalainen, legenda, Tiira I. Lyhyesti sanottuna se on Raimo Päätalon rakentama, vuonna 1973 valmistunut tee-se-itse lentokone. Koneen rakennuksessa käytetyt materiaalit kerättiin maatalon nurkista, mitä nyt sattuin olemaan tarjolla ja mitä tarve vaati. Koneen rakentamiseen tai lentämiseen ei ollut minkäänlaista koulutusta. Joitain perustietoja ilmailusta hänellä kuitenkin oli lennokkiharrastuksen parista. Koneita valmistui yhteensä neljä kappaletta. Yhdellä kiinnijäädessä valmistui yleensä aina seuraava. Lisää Tiiraan voit tutustua tästä. Omalaatuista koneessa on myös se, että siinä ei ole lainkaan siivekkeitä.
 |
| ISO 400 17 mm f/5,6 1/15 sec |
Tiiran voimanlähteenä oli 50 hevosvoimainen Volkswagenin valmistama moottori. Puupotkuri valmistui näppärästi itse veistämällä. Jonkin tarinan mukaan poliisit olivat käyneet viemässä Tiirasta potkurin, jotta luvaton (ja luvattomalla koneella) lentämine loppuisi. Eikä aikaakaan, kun uusi potkuri oli veistetty ja Tiira nousi jälleen siivilleen.
 |
| ISO 500 29 mm f/5,6 1/15 sec |
Museossa oli myös suuret määrät erilaisia ja erikokoisia pienoismalleja. Ne olivat todella huolellisesti ja viimeisteillysti tehty. Näistä olisi syytä ottaa mallia omaan (iki) pienoismalliprojektiin.
Tässä F/A-18C Hornet, joita Suomen Ilmavoimillakin on käytössään.
 |
| ISO 500 22 mm f/5,6 1/40 sec |
Toinen mieleenpainuva pienoismalli oli tämä. Wrightin veljesten lentokone, jolla lennettiin maailman ensimmäinen lento moottorivoiman avulla. Lento kantoi 36,5 metriä kestäen noin 12 sekuntia. Lento lennettiin 7. joulukuuta vuonna 1903.
 |
| ISO 500 17 mm f/5,6 1/40 sec |
Tämä kone oli Suomen Ilmavoimien ensimmäinen lentokone. Alunperin ranskalainen Morane-Saulnier Type L, tässä ruotsissa lisenssillä valmistettu Thulin Typ D. Tämä kyseinen yksilön oli replika. Kaksipaikkainen, kangaspäälysteinen ja puusta rakennettu kone koki ensilentonsa vuonna 1913. Kyseisen aidon version tarina ei ollut kovin ruusuinen. Tästä tarinaan.
 |
| ISO 500 17 mm f/5,6 1/40 sec |
Jä tässä. Ah. Todellinen legenda. Siviilimalliltaan Douglas DC-3, sotilasmallilta C-47. Ensilento 17. joulukuuta vuonna 1935, jonka jälkeen mallia on valmistettu yli 13 000 kappaletta! Wikipedian tietojen mukaan yli 400 koneyksilöä on vieläkin lentelemässä ympäri maailmaa. Toisen maailmansodan jälkeen kone saavutti suuren suosion matalan hinnan, sekä yksinkertaisen huollon ansiosta. Tämä kyseinen yksilö (DO-4) oli Ilmavoimien palveluksessa vuosina 1960-1984. Lisää aiheesta.
 |
| ISO 500 17 mm f/5,0 1/50 sec |
Kun kyseessä oli sotilasmalli, niin tottakai sieltä piti harjoitella laskuvarjohyppyjä. Tässä alikersantti Mallinukke valmistautumassa omaan hyppyynsä.
 |
| ISO 500 40 mm f/4,0 1/30 sec |
Seuraavana olikin sitten jotain ei niin linjakasta. Omaan silmään lentävä norsu, oikealta nimeltään Mil Mi-4. Neuvostovalmisteinen kuljetuskopteri lenteli ensimmäisen kerran 1952 ja oli Ilmavoimilla käytössä vuosina 1962-1979. Suomessa koptereita oli kolme kappaletta. Kaverin suusta kuultua:
"Miksi helikopterit lentää?"
-Koska maa hylkii niitä, kun ne on nii rumia...
 |
| ISO 500 24 mm f/4,0 1/30 sec |
"Norsun" keulaa.
 |
| ISO 500 17 mm f/5,0 1/25 sec |
Vieressä tuolla vihreällä monsterilla oli tämä hieman pienempi kopteri, Mil Mi-1. Ilmavoimilla oli näitä koptereita käytössä neljä kappaletta vuosina 1961-1967, rajavartiolaitoksella kolme kappaletta 1960-1968. Kopteria käytettiin tiedustelu, pelastus ja yhteyskäytössä. Käyttöikä jäi lyhyeksi, koska kopteri oli jo Suomeen tullessaan lentokonetyypppinä vanhntunut ja hankala sekä lentää että huoltaa. Tässä yksilössä oli kiinnitettynä potilaankuljetuspodi, jossa saatiin kuljetettua paareilla makaava potilas.
 |
| ISO 500 17 mm f/5,0 1/80 sec |
Tässä kuvassa on Fouga CM 170 Magister, rekisteriltään FM-45. Ranskalaista alkuperää oleva kone oli maailman ensimmäisiä palveluskäyttöön otettuja suihkuharjoituskoneita ensilennon tapahtuessa vuonna 23. heinäkuuta vuonna 1952.
Suomi osti ranskasta 18 kappaletta koneita. Valmet osti koneen valmistuslisenssin ja valmisti 62 Fougaa vuosina 1958-1967. Ilmavoimat käytti konetyypppiä harjoituskoneena vuosina 1958-1988. Fougalla oli hieman vaarallinen maine, 10 konetta menetettiin onnettomuuksissa, jotka kaikki vaativat kuolonuhreja. Yhtenä syynä voidaan pitää sitä, että Fougassa ei ollut heittoistuinta.
Konepellistä kurkistavat tykin piiput, josta tulee lisää settiä seuraavaan postaukseen!
 |
| ISO 500 40 mm f/4,5 1/60 sec |
Tämä hieman oudohkon nenän omaava kone on nimeltään Mikojan-Gurevitš MiG-15. Ensilennon tämä laitos suoritti 30. joulukuuta 1947 ja sen jälkeen konetta on lisenssivalmistus huomioiden valmistettu yli 18 000 kappaletta. Suomessa tällä päristeltiin 1962-1978 Karjalan lennostossa koneen ollessa välityyppinä, kun Fougista siirryttiin MiG-21 F -hävittäjiin.
 |
| ISO 500 24 mm f/4,5 1/60 sec |
Tässä vielä siipinäkymää Fougasta, sekä taustalla jo esitelty DC-3.
 |
| ISO 500 17 mm f/4,5 1/50 sec |
Tämä kone oli itsellekkin aivan uusi tuttavuus. Tämä on Iljušin Il-28 R. Se on Iljušin Il-28 pommikoneen tiedustelumuunnos, jota Ilmavoimilla oli käytössä 4 kappaletta. Kone suunniteltiin 1940-luvun lopulla neuvostoliiton ilmavoimien käyttöön. Pariisin rauhansopimuksen mukaisesti Suomella ei saanut olla käytössään sisäisellä pommiluukulla varusttuja koneita. Tästä syystä "Nikitat" olivat Kuljetuslentolaivueen käytössä Utissa, josta niillä suoritettiin kartoituskuvauksia, maalinhinausta sekä meri- ja säteilynvalvontalentoja.
 |
| ISO 500 17 mm f/4,5 1/25 sec |
Tässä ilmeisesti se pommiluukku, jota Suomella ei saisi olla? Liekö tämä sitten tehty uudelleen museokäyttöön, vai onko kirjoittaja ymmärtänyt jotakin väärin. Kuitenkin, tällainen luukku koneen pohjasta löytyi.
 |
| ISO 500 29 mm f/4,5 1/50 sec |
Tämä kone on Ilmavoimien käytössä vuosina 1937-1958. Kyseessä on Bristol Blenheim Mk.IV -keskiraskas pommikone. Ilmavoimilla oli käytössä näitä koneita kaikenkaikkiaan 97 kappaletta, joista 55 oli rakennettu Suomessa Valtion Lentokonetehtailla. Konetta käytettiin sotavuosina pommitusten lisäksi tiedustelukuvauksiin. Kone oli kuitenkin varustukseltaan huono; torjunta-aseistus oli riittämätön ja kannettava pommikuorma oli verrattain pieni. ( 1000 kg pommeja sekä 3 kpl konekiväärejä )
 |
| ISO 500 17 mm f/4,0 1/50 sec |
Tämä oranssisiipinen lentokone on Focke-Wulff FW 44 J Stieglitz. Stieglitz on kaksipaikkainen saksalaisvalmisteinen alkeiskoulutuskone. Runko on hitsattua terästä, siivet puuta, ja suurin osa rungosta verhoiltu kankaalla. Ilmavoimilla konetta oli yhteensä 35 kappaletta, ja ne olivat palveluksessa vuosina 1940-1960. Kyseinen yksilö ehti olla 10 vuotta Forssan ilmailukerhon käytössä, jonka jälkeen se palasi takasin Ilmavoimille lentäväksi museokoneeksi vuoteen 1989 saakka.
 |
| ISO 500 17 mm f/4,0 1/50 sec |
Tämä mielenkiintoisen näköinen kone on Brewster Model 239. Kyseinen tyyppi olin USA:n laivaston ensimmäinen sisäänvedettävillä telineillä varustettu yksitasoinen hävittäjä. Suomeen tätä mallia hankittiin 44 kappaletta joulukuussa 1939.
Tämä koneyksilö teki pakkolaskun pieneen järveen 25.6.1942. Luutnantti Lauri Pekuri saavutti kaksi ilmataisteluvoittoa, mutta taistelun tuoksinassa kone syttyi tuleen vihollisen luodeista. Konetta alettiin etsiä 90-luvulla Brewster-lentäjä Heimo Lammen aloitteesa amerikkalaisella rahoituksella. Kone löydettiin vuonna 1998 ja nostettiin järvestä samana vuonna. Vuonna 2004 kone myytiin USA:n laivaston ilmailumuseolle, josta tämä kone on lainassa.
 |
| ISO 500 17 mm f/4,0 1/50 sec |
Tämä konetyyppi on Hawker Hurricane Mk. I. Se on engantilaisvalmisteinen yksipaikkainen hävittäjä. Teräs/duralumiininen runkorakenne on verhoiltu edestä alumiinilevyillä, takaa kankaalla. Siivet ovat metallirakenteiset. Ensilentonsa tyyppi lensi 1935, jonka jälkeen Hurricaneja valmistettiin yli 14 000 kappaletta, joista Suomeen hankittiin talvisodan aikana 12 kappaletta. Talvisodan rähinöintiin koneet eivät kuitenkaan enää ennättäneet, ja jatkosodassakin koneita käytettiin varaosien puutteessa vähän.
 |
| ISO 500 17 mm f/4,0 1/30 sec |
Tässä sotamies Mallinukka latailee Hurricanen konekivääreitä. Koneessa oli yhteensä 8 kpl Browningin 7,7 millisiä konekivääreitä.
 |
| ISO 500 36 mm f/3,2 1/25 sec |
Tässä komeilee Messerschmitt Bf 109 G-6. Näitä koneita Ilmavoimilla oli käytössä sotien aikaan vuosina 1943-1954 yhteensä 159 kappaletta (G-2, G-6 ja G-8 malleja). "Mersu" on saksalaisvalmisteinan yksipaikkainen hävittäjä, joka pyrähti ensimmäisen kerran taivaalle vuonna 1935. Kone oli suunniteltu hyökkäyssotavaiheeseen, jossa koneita tuhoutuu paljon. Tästä kielivät suunnittelukriteeritkin; moottorin suunniteltu lentoaika oli vain 200 tuntia, ja rungon luvattiin kestävän 450 tuntia. Kuitenkin jo 50 tunnin jälkeen runko oli muovautunut uuteen uskoon hidastaen konetta jopa 50 km/h. Koneella kerettiin kuitenkin lentää keskimäärin vain 10 taistelulentoa/yksilö.
 |
| ISO 500 17 mm f/4,0 1/50 sec |
Tässä suomalainen vastine "Mersulle", eli VL Pyörremyrsky. Se suunniteltiin edellä esitellyn Messerschmittin suoritusarvoja vastaavaksi. Ilmavoimat tilasi Valtion Lentokonetehtaalta kaksi Pyörremyrskyn prototyyppiä marraskuussa 1942. Konetyypin ainoa prototyyppi valmistui vasta marraskuussa 1945 ja sillä kerettiin lentää vain 27 tuntia. Sen sarjavalmistusta ei koskaan aloitettu, koska "Mersuja" oli sodan päätyttyä vielä tarpeeksi jäljellä. Koneen takarunko ja siivet ovat puurakenteiset, koska sen saatavuus oli tuohon aikaan Suomessa verrattain hyvä. Palveluskäytössä tuo rakenne olisi tuskin kuitenkaan ollut riittävän kestävä.
 |
| ISO 500 17 mm f/4,0 1/50 sec |
Tässä kiiltelee suomalainen Valmet Vihuri II. Se on kaksipaikkainen harjoitushävittäjä sekä jatkokoulutuskone, joka nousi ensi kertaa siivilleen vuonna 1951. Kaikkiaan Vihureita valmistui 51 kappaletta, vaikka suunnittelussa jouduttiin turvautumaan paljolti siihen, mitä sota-ajalta oli jäänyt. Kone oli 50-luvulla Ilmavoimien tärkein kone, mutta sille sattui paljon onnettomuuksia. Näistä johtuen lehdistön aloitteesta alkaneet eduskuntakäsittelyt panivat konemallin lopulliseen lentokieltoon vuonna 1959, vaikka useimmat onnettomuudet johtuivat ohjaajan virheistä.
 |
| ISO 500 17 mm f/4,0 1/80 sec |
Ulkosalla oli myös muutamia koneita näytillä. Tässä keulaansa nostelee Saab 35S Draken. Draken on kokonaan metallirakenteinen ns. deltasiipinen torjuntahävittäjä, joka oli Ilmavoimissa käytössä 1972-2000, yhteensä 47 kappaletta. Näistä 12 koottiin Suomessa. Konetyyppiä valmistettiin yhdeksänä muunnoksena yhteensä 615 kappaletta. Konetta käyttivät Ruotsin ja Suomen lisäksi Itävalta ja Tanska.
 |
| ISO 200 17 mm f/7,1 1/40 sec |
Tällainen siis ensimmäinen osa tarinaa! Toinen valmistuu aikanaan, kunhan saan kuvat käpisteltyä ja tekstejä raavittua kasaan. Stay tuned!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti